Taaskaan ei juuri ole päivitettävää. Ahkeraa lukemista, lumen ihastelemista, pullan tuoksua ja suunnitelmia.
Tänäänkin tullut kirjoitellessa kuunneltua kolmisen tuntia iTunesin radiopalvelun (vai mikä lie virallisesti onkaan) kautta jazzia, kirjoittelen samalla ylös biisejä joista olen pitänyt - ja alkavathan nuo samat nimet toistua. Kanava on sellainen, jossa saa tarpeekseen kuulla Coltranea, Monkia, etc., mutta monta kappaletta on tullut vastaan, joita en tiedä. Ja toki artistejakin. Olen aina ollut maailman huonoin muusikko tässä mielessä - en muista kappaleita, tekijöitä, saati sitten bändin sijaisbasistia vuodelta 1974 tai henkilöä, joka ennen läpimurtoa muuten soitti tässäkin bändissä kakkoskitaraa. ;) Nippelitietous ei ole paras puoleni, huvittuneena olen seuraillut poikasten ilottelua musiikillisten nimien parissa aikanaan.
tiistai, 24. lokakuu 2006
Väliaikaa taas.
sunnuntai, 22. lokakuu 2006
Lunta maassa.
Yhtäkkiä täällä onkin ihan valkoista, kummallista. Ehdin onneksi nauttia sateisista syysilloista, nyt yölläkin on valoista. Ja viime yön valvoneena - lumi peittää paljon ääniä, puoli neljältä tupakilla ollessa ei ensimmäistäkään kotiinpaluun ääntä kuulunut mistään. Jatkoon on luvattu taas lämpenevää, hyvä niin, ehtii vielä nauttia viimeisistä syyspimeyden ajoista ennen lunta.
Työpaikkaa ei irronnut sieltä, mistä sitä kovasti odotin. Harmillinen juttu, ja vähän voisi kritisoida työnantajapuolen ilmoittelupolitiikkaa, mutten taida viitsiä kuitenkaan, ihmisinä vaikuttivat niin kovin mukavilta. Harmi juttu, olisin ollut täysin valmis muuttamaan Muonioon. No, eikun taas samanlainen työhakemusrumba uusiksi, niin ehkä voi jotain irrotakin pikkuhiljaa. (Tai sitten on pakko mennä taas opintojen pariin.)
Luettavaa riittää, asiapitoista sellaista. Tuntuu todella mukavalta kun on lupa lukea pitkin päivää, ja sivistää itseään asioista joita ei vielä täysin hallitse.
Kipeäksikin onnistuin tulemaan, joka harmittaa enemmän kuin mikään tällä hetkellä. Ehdokaskoulutus jäi käymättä tänään, enkä pääse myöskään kokoukseen jonne olisin todella mielelläni mennyt.
Iloisin asia on eiliseltä: Tuutikki kävi silmäpeilauksissa ja sai puhtaat paperit! Kylläpä tuota tulikin pelättyä, puhuin kuin papupata odotellessa vuoroa - ja kun peilauksen aikana pidin Tuutikista kiinni, huomasin, että jalkani tärisevät ihan hervottomana. Nyt vielä kun heelerit saavat geenitestin PLL:n, saa paremman tiedon likan silmätilanteesta. Jatkoon pitäis varata vielä polvitutkimukset sekä läpivalaisu (lähinnä selkä, mutta lonkat, kyynärpäät myös).
Työpaikkaa ei irronnut sieltä, mistä sitä kovasti odotin. Harmillinen juttu, ja vähän voisi kritisoida työnantajapuolen ilmoittelupolitiikkaa, mutten taida viitsiä kuitenkaan, ihmisinä vaikuttivat niin kovin mukavilta. Harmi juttu, olisin ollut täysin valmis muuttamaan Muonioon. No, eikun taas samanlainen työhakemusrumba uusiksi, niin ehkä voi jotain irrotakin pikkuhiljaa. (Tai sitten on pakko mennä taas opintojen pariin.)
Luettavaa riittää, asiapitoista sellaista. Tuntuu todella mukavalta kun on lupa lukea pitkin päivää, ja sivistää itseään asioista joita ei vielä täysin hallitse.
Kipeäksikin onnistuin tulemaan, joka harmittaa enemmän kuin mikään tällä hetkellä. Ehdokaskoulutus jäi käymättä tänään, enkä pääse myöskään kokoukseen jonne olisin todella mielelläni mennyt.
Iloisin asia on eiliseltä: Tuutikki kävi silmäpeilauksissa ja sai puhtaat paperit! Kylläpä tuota tulikin pelättyä, puhuin kuin papupata odotellessa vuoroa - ja kun peilauksen aikana pidin Tuutikista kiinni, huomasin, että jalkani tärisevät ihan hervottomana. Nyt vielä kun heelerit saavat geenitestin PLL:n, saa paremman tiedon likan silmätilanteesta. Jatkoon pitäis varata vielä polvitutkimukset sekä läpivalaisu (lähinnä selkä, mutta lonkat, kyynärpäät myös).
keskiviikko, 18. lokakuu 2006
Pakkasta ilmassa.
Olipa taas nautittava ilma lenkkeillä illalla tuon vanhan koiran kanssa! Ei ristinsielua missään, ja radiosta sattui vielä tulemaan Eero Hämeenniemen upea kappale, jota en ollut aiemmin kuullut. Tuon kappaleen kuuntelemisen jälkeen lairoin radion pois päältä ja keskityin nauttimaan hiljaisuudesta. Kaupunkikin voi olla uskomattoman hiljainen! Kaikki vesilätäköt olivat jo riitteessä, ja pimeys on niin kovin käsinkosketeltavaa, näin ennen lumentuloa.
Kaisa Korhonen on uusi taiteilijaprofessori. Hieno asia. Näin hänet Mukka-symposiumissa Simon vanhassa pappilassa, ja hänen alustuksensa oli vakuuttava. Lisäksi pidän niin kovasti hänen paatoksellisesta laulustaan - esimerkiksi kappaleessa "Laulu kuolleesta rakastetusta" - vaikka laulun puhtaus ei ole ihan kohdillaan on esittämistavassa jotain varsin sympaattista.
Pää alkaa olla aikalailla täynnä erilaisia kalenterimerkintöjä ja minulla on hurja tarve omaksua uutta tietoa ja päivittää vanhaa. Hyvä niin.
Työpaikan suhteen, sen jota olen hakenut, alan olla aika toivoton.
Kaisa Korhonen on uusi taiteilijaprofessori. Hieno asia. Näin hänet Mukka-symposiumissa Simon vanhassa pappilassa, ja hänen alustuksensa oli vakuuttava. Lisäksi pidän niin kovasti hänen paatoksellisesta laulustaan - esimerkiksi kappaleessa "Laulu kuolleesta rakastetusta" - vaikka laulun puhtaus ei ole ihan kohdillaan on esittämistavassa jotain varsin sympaattista.
Pää alkaa olla aikalailla täynnä erilaisia kalenterimerkintöjä ja minulla on hurja tarve omaksua uutta tietoa ja päivittää vanhaa. Hyvä niin.
Työpaikan suhteen, sen jota olen hakenut, alan olla aika toivoton.
tiistai, 17. lokakuu 2006
Reilun kaupan viikko 16.-29.10.2006
Täytyy myöntää, että huomasin vain vahingossa eilen alkaneen Reilun kaupan viikon.
Tietenkin aloin heti miettimään omia kulutustottumuksiani. Ne ovat olleet minulle päivän polttavia kysymyksiä jo hamasta vuodesta 1994 alkaen, jolloin aloin teiniangsteissani kasvissyöjäksi ja tiedostavaksi kuluttajaksi.
Tietyllä tavalla voin olla ylpeä siitä, että kaikki periaatteet ovat säilyneet jo näin pitkään. Jotkut yritykset pysyvät automaattisesti pois ostolistaltani ja muistan jopa säännöllisin väliajoin tsekata onko joidenkin tuotteiden valmistajat vaihtuneet.
Reilu kauppa tuo ensimmäisenä mieleeni kahvin. Kahvi on minulle ihan täysin elinehto, aamukahvia ilman en voi olla. Ja kahvi ei ikinä ole muuta kuin Reilua, tuntuisipa omituiselta edes ostaa kultakatriinoita tai saludoa, jälkimmäinen kun vielä oli "ennen-Reilua-kauppaa" aikana vakituinen merkki.
- Sivumennen sanoen, Rovaniemellä ei yksikään kahvila ole ilmoittanut käyttävänsä Reilua kahvia.
Tietenkään kulutusvalinnat eivät ole itsestäänselvyyksiä, ainakaan opiskelijalle. Muutaman vuoden ajan hairahduin ostamaan välillä halvempiakin kahveja, mutta onneksi tottumuksia saa muutettua terveellisempäänkin suuntaan.
Reilua kauppaa on suhteellisen helppo tukea. Vaikeampaa on luomutuotannon kanssa, kun puhutaan meijerituotteista. Lisää luomutuotteita eri valmistajilta Suomen markkinoille, kiitos!
Hirveän usein olen saanut selitellä kulutusvalintojani ihmisille. Todella monesti minua on syytelty epätäydellisyydestä, valintojeni paradoksaalisuudesta, mutta viimeisin tapahtuma tältä päivältä oli ilahduttava: ystäväni nappasi tonnikalapurkin, ja kun mainitsin purkista puuttuvan delfiinimerkin tämä kyynisyyteen taipuvainen ystäväni vaihtoi purkin itsestäänselvyytenä delfiinimerkilliseen. Ei hän ollut tajunnut aiemmin, vaikka tiesikin "tonnikalastuksen" inhottavista lieveilmiöistä, että tuollaisenkin asian voisi tarkistaa. Parasta tilanteessa oli se, että hän otti asian niin luontevasti - ja varmasti jatkossa ostaa vain delfiinimerkillisiä tonnikalapurkkeja. :)
Loppuun vielä osoite Reilun kaupan sivustolle:
http://www.reilukauppa.fi/
Ps. Minun täytyy taas alkaa huoltamaan kieltäni. Pikaisessa oikoluvussa löydän valtaisaa tautofoniaa. Jos tekstin tarkastamattomuus ja huolittelemattomuus on yksi paheeni, toinen yhtä paha on tautofonia. Nämä toki liittyvät yhteen - mikäli lukisin tekstini läpi, saisin vähennettyä ärsyttävää sanojen toistumista.
Tietenkin aloin heti miettimään omia kulutustottumuksiani. Ne ovat olleet minulle päivän polttavia kysymyksiä jo hamasta vuodesta 1994 alkaen, jolloin aloin teiniangsteissani kasvissyöjäksi ja tiedostavaksi kuluttajaksi.
Tietyllä tavalla voin olla ylpeä siitä, että kaikki periaatteet ovat säilyneet jo näin pitkään. Jotkut yritykset pysyvät automaattisesti pois ostolistaltani ja muistan jopa säännöllisin väliajoin tsekata onko joidenkin tuotteiden valmistajat vaihtuneet.
Reilu kauppa tuo ensimmäisenä mieleeni kahvin. Kahvi on minulle ihan täysin elinehto, aamukahvia ilman en voi olla. Ja kahvi ei ikinä ole muuta kuin Reilua, tuntuisipa omituiselta edes ostaa kultakatriinoita tai saludoa, jälkimmäinen kun vielä oli "ennen-Reilua-kauppaa" aikana vakituinen merkki.
- Sivumennen sanoen, Rovaniemellä ei yksikään kahvila ole ilmoittanut käyttävänsä Reilua kahvia.
Tietenkään kulutusvalinnat eivät ole itsestäänselvyyksiä, ainakaan opiskelijalle. Muutaman vuoden ajan hairahduin ostamaan välillä halvempiakin kahveja, mutta onneksi tottumuksia saa muutettua terveellisempäänkin suuntaan.
Reilua kauppaa on suhteellisen helppo tukea. Vaikeampaa on luomutuotannon kanssa, kun puhutaan meijerituotteista. Lisää luomutuotteita eri valmistajilta Suomen markkinoille, kiitos!
Hirveän usein olen saanut selitellä kulutusvalintojani ihmisille. Todella monesti minua on syytelty epätäydellisyydestä, valintojeni paradoksaalisuudesta, mutta viimeisin tapahtuma tältä päivältä oli ilahduttava: ystäväni nappasi tonnikalapurkin, ja kun mainitsin purkista puuttuvan delfiinimerkin tämä kyynisyyteen taipuvainen ystäväni vaihtoi purkin itsestäänselvyytenä delfiinimerkilliseen. Ei hän ollut tajunnut aiemmin, vaikka tiesikin "tonnikalastuksen" inhottavista lieveilmiöistä, että tuollaisenkin asian voisi tarkistaa. Parasta tilanteessa oli se, että hän otti asian niin luontevasti - ja varmasti jatkossa ostaa vain delfiinimerkillisiä tonnikalapurkkeja. :)
Loppuun vielä osoite Reilun kaupan sivustolle:
http://www.reilukauppa.fi/
Ps. Minun täytyy taas alkaa huoltamaan kieltäni. Pikaisessa oikoluvussa löydän valtaisaa tautofoniaa. Jos tekstin tarkastamattomuus ja huolittelemattomuus on yksi paheeni, toinen yhtä paha on tautofonia. Nämä toki liittyvät yhteen - mikäli lukisin tekstini läpi, saisin vähennettyä ärsyttävää sanojen toistumista.
maanantai, 16. lokakuu 2006
Olipa kaunis päivä.
Auringonpaistetta ja pikkupakkasen tuntua, vaikka lämpötila olikin plussan puolella. Pitkospuiden varrella viimeiset punaviinamat, nam.
